Seija Holma: Presidentti ja tyttö seilaa nyt omillaan...

TulostaTulosta

… teatterimme Suomi 100 -juhlavuoden näytelmänä. Hieno homma!

Vastaanotto on ollut upea, yleisö on innostunut näkemästään ja kritiikit ovat olleet kiittäviä. ”Iloisesti yllättynyt” ilmoittaa moni olevansa. No siitä voisi pari hiusta halkaista: mikä siinä nyt niin yllättää, jos tämä näyttämöllä oleva superryhmä onnistuu?

Olen helpottunut, kyllä. Peloilla ja painajaisilla oli katettu se polku, minkä näytelmää kirjoittaessa kuljin. Miten ikinä voi näyttämöllistää presidenteistämme sen ikonisimman, miehen, josta kaikilla on oikea mielipide. Miten lähestyä lähdekirjallisuutta, suomalaisille pyhiä asioita, omia nuoruusmuistoja. Miten ottaa niskalenkki valtavasta materiaalista ja paukuttaa rennosti menemään. Vaikka aavistelee jo työn aikana, että esitys tulee myös törmäämään erilaisiin inhimillisiin ennakkoluuloihin.

Joku uskoo, että näyttämöllä on poliittisen lähihistorian pönötystä, pölypalloteatteria. Toinen ei halua kokea myötähäpeää presidentin ja tunnetun toimittajansa hurjista intiimeistä kohtauksista. Kolmas pelkää putoavansa kärryiltä, kun ei tiedä juuri mitään 70-luvun politiikastamme. Neljäs pelkää, että Kekkosta pilkataan.

No mutta hei. Ne jotka ovat esityksen jo nähneet, tietävät että se reippaasti romuttaa kaikki ennakkoluulot. Siitä mokomasta tuli hauska, liikuttava, tyylitajuinen ja vauhdikas juttu! Villiksi, fiksuksi ja hyvin yllättäväksi sitä sanotaan. Kyllä kyllä, samaa mieltä. Ansiot näyttämöllä, siellä on todella kova porukka tätä tekemässä. Mikä onnenkantamoinen, että saimme ohjaajaksi Samuli Reunasen. Hänen näyttämöllinen ajattelunsa on loisteliasta.

Minulle ydintä on näyttämöltä huokuva lämpö. Nämä 70-luvun ihmiset pitävät toinen toisistaan, ovat toistensa puolta. No pääpari tietysti, mutta kiinnostavinta on se suuri kuva: Urho Kekkosen lähipiiri on kuten nimi kertoo lähipiiri. Lähimpiä ystäviä. Kalle Kaihari, Rikke Sotamaa, Kauko Rastas, Tauno V Mäki. Adjutanttikin. Miehiä, joiden lojaalisuudessa on pitkän ystävyyden rakentamaa kiintymystä päämieheensä.

Yleinen tapa esittää poliitikkoja näyttämöllä tai televisioviihteessä on pilkkaaminen. Luultavasti on helppoa on saada salillinen yleisöä nauramaan noille meitä typerämmille oman edun tavoittelijoille. Ehkä se on terapeuttistakin, en tiedä. En voi sietää sitä.

Se, että meidän esityksemme kohtelee henkilöitään hellästi, ei tee siitä munatonta ja tylsää.

Olen kuullut ja lukenut ihmisten kommentteja siitä, mitä ihana juttu se meidän pressa onkaan, mitä hyvä mieli siitä tuleekaan. 70-luvun tarinat totta kai, hurmaavat ja mukana vapaasti laulettavat laulut… Sanotaan myös, että tästä jää jälki, tätä kokemusta ei voi eikä halua unohtaa.

Mistä siis kyse? Katselimme kotona Vain elämää -lähetystä. Miksi oi miksi se on niin rakastettu? Liikaa itkua, liian pitkä, liian kaikkea …. mutta ne taitelijat siinä ohjelmassa iloitsevat toistensa onnistumisesta, ovat toistensa puolta. Porukkaa ei kilpailuteta toisiaan vastaan, kaikki ovat jatkossa. On sijaa lämmölle ja inhimillisyydelle.

Meidän pressa on tiheä, analyyttinen, haastava, moderni – ja silti aivan peijakkaan rakastettava. Luulen, että hiukan samoista syistä kuin Vain elämää. Aivan eri laji, mutta jälkimakuna molemmissa hetkellinen täysi rauha oman itsen ja maailman kanssa. Kuin avantosaunan lauteilla.

Draama vaatii vastavoimansa, mm. Anita Hallama ja Ahti Karjalainen edustavat niitä. Heitäkin olemme halunneet kuvata vain ihmisinä. Heillä kummallakin on varsin liikuttava monologinsa. Esityksen kokonaisuudessa ehkä pieniä asioita, minulle valtavan tärkeitä.

On onnellista saada olla osa tätä työryhmää.

Seija Holma, näytelmän kirjoittaja, TTT:n dramaturgi

Katso myös:
Presidentti ja tyttö näytelmäsivu

 


Kuvassa Seija Holma (valokuva: Tre! / Salli Saastamoinen)

Comments

Lähettänyt Marjukka Luomala
Tytön kirjat olen lukenut, näytelmää en vielä ole nähnyt, mutta menossa olen. Seija Holman teksti on valaiseva, vaikka - siis toistaiseksi näytelmää näkemättä - uskon, että kyllä katsoja osaa katsoa ”sillä silmällä” ja ymmärtää, mihin sillä pyritään. Hyvä!