TulostaOhjelmistossa jo viidettä vuottaan!
Suomen hevosesta joillekin tutuksi tullut Aili Kotala (Tuire Salenius), eronnut, työtön, entinen laitosompelija ja pientilan emäntä on joutunut muuttamaan maatilan pakkoluovutuksen jälkeen Liesuan kunnan keskustaan, 24 neliön yksiöön. Unelmistaan huolimatta ja elämän yllättävistä käänteistä johtuen hän joutuu jakamaan 60-luvulla rakennetun, eleettömän vuokra-asuntonsa yhäti hyvinkin elävän Äitensä (Maria Aro) kanssa. Näytelmän kuluessa myös muuta sukua ja tuttavia kertyy betonikaton alle turvaan maailman loputtomilta sateilta.
- Kirjailijana ja ohjaajana minua houkutti mahdollisuus elää Suomen hevosen keskeisten henkilöiden elämää eteenpäin, kertoo näytelmäkirjailija ja ohjaaja Sirkku Peltola. - Ainutlaatuinen tilaisuus jatkaa samojen näyttelijöiden kanssa teatterileikkiä, jota toki omalla tavallaan vietiin hyvinkin pitkälle jo commedia dell´arten aikakaudella.
- Kellariteatterin intiimi tila sallii jo lähtökohtaisesti kirjailijan tarkastella rooleja lähikuvassa. Kiinnostavaa on myös se, että ohjaajan- ja näyttelijäntyö on pienessä tilassa mahdollista virittää kohti minimalistisia ulottuvuuksia. Sisällöllisesti pieni näyttämö on oikeassa suhteessa tarinan tapahtumiin, joiden seurauksena sen henkilöt on ajettu pois avarasta maisemasta ahtaaseen loukkoon, betonin puristukseen. Yksiöön en Äitee ota -näytelmässä on joukko hyvinvoinnin kyydistä tipahtaneita, osattomia ihmisiä. Mutta ääni heillä edelleen ja vahvasti on sekä muutama hiutunut makuualusta.
"Jätetään se peruukkiasia jo. Tässä on turha meitin yhtä muovikassia perään kuuluttaa, kun kokonainen maatila ja ihmisarvot kaikkine tilpehööreineen on alta kiskastu. Keskitytään nyt vain tähän ainutlaatuiseen hetkeen ja siihen tosiasiaan, että Äiteni kaveeraa tyttärensä ikäisen miehen kanssa, joka on kohtapuoliin täällä, minun henkilökohtaisessa vuokrayksiössäni. Kaikki tapahtuu varoittamatta. Hiukseni ovat pesemättä, matonkuteet levällään ja kaiken katteeksi, jälleen kerran ja samaan syssyyn, täysin mitään häpeämätön, aikuinen, viraton, näppylänaamainen poikani poukkaa paikalle, hotkii kuin konsanaan omassa kotonansa kolkkoa mutta välttämätöntä tarjouseinettäni, minun energiaa ahmivasta, tunkalta muovilta haisevasta jääkaapistani. Kaikki tämä, sekä elämän lohduton, loputon epäoikeudenmukaisuus ja ikävään syöty voitasokeriranskanpulla."
- Aili, Yksiöön en Äitee ota
Kriitikoilta ja katsojilta
"Toivottavasti moni teatteri nappaa näytelmän Yksiöön en Äitee ota ohjelmistoonsa, sillä Peltolaa parempaa todellisen Suomen havainnoijaa saa hakea. Verbaali-ilottelu tarjoaa elämyksiä - naurua ja syvällisiä kysymyksiä."
"Vielä yhden sukupolven änkeäminen yksiöön voisi olla monelle se viimeinen pisara, mutta Kotalan perhe ei lannistu. Tulevaisuus on mahdollisuus, jonka puitteita pitää vain yhdessä ryhtyä tuunaamaan."
" Peltolan taito on siinä, että nauraja joutuu miettimään nauramisen aihetta. [.] Yksiöön en Äitee ota on näyttelijäntaidon juhlaa."
"... saa katsomon pyyhkimään naurunkyyneliä silmäkulmistaan."
" Sirkku Peltola on mestari kuvaamaan tavallisten ihmisten arkisten asioiden merkittyyttä. Tässä näytelmässä tuo taito on hiottu kristallinkirkkaaksi. [.] Ailin kykenemättömyys ihmissuhteissa on riipaisevaa, Tuire Saleniuksen roolityö raadollisuudessaan riemastuttava."