KELLARITEATTERI

Hämeenpuisto 28, sisäänkäynti Hämeenpuistosta.

UUSITTU KELLARITEATTERI

Tampereen Työväen Teatterin maineikkaassa Kellariteatterissa aloitettiin mittava remontti joulukuussa 2004. Remontti valmistui syksyllä 2006.

Kellariteatterissa on parannettu valo- ja äänitekniikkaa, yleisötiloja, paloturvallisuutta, ilmastointia sekä teatterin tekijöiden tiloja. Myös liikuntarajoitteisten pääsy Kellariteatteriin tuli remontin myötä mahdolliseksi. Kellariteatterin sisäänkäynti on muuttunut. Kellariteatteriin kuljetaan Hämeenpuiston puolelta, Vanhan päänäyttämön (ent. Eino Salmelaisen) aulan kautta. Remontti on tehty Kellariteatterin ainutlaatuista henkeä vaalien.
Kellariteatterin remontin suunnittelun on tehnyt Arkkitehtitoimisto Kaihari & Kaihari, sisustussuunnittelija on Taina Väisänen.

Pääurakoitsijanaon YIT-yhtymä Oyj, jolle on annettu sekä rakennusurakka, putkiurakka ja ilmastointiurakka. Sähköurakoinnin tulee tekemään Sähköpeko Oy.

KELLARITEATTERI VALMISTUI NOIN 40 VUOTTA SITTEN
Nykyinen Kellariteatteri valmistui joulukuussa 1964 Työväentalon painisaliin. Kellaritetterin suunnittelulle antoi alkusysäyksen tarve tilalle, jossa voitiin esittää kokeellisempaa, pienemmälle yleisölle suunnattua näytelmätuotantoa. Kellariteatterista haluttiin saada avoin teatteritila, jossa katsomo tuotaisiin lähelle näyttämöä. Myös parrasvalot haluttiin hävittää.

Arkkitehti Reijo Ojanen teki suunnittelutyön ja rakennusurakan rakennusliike Veikko Matikainen. Uuden tilan rakennustyöt valmistuivat nopeasti. Kellariteatteri esiteltiin lehdistölle helmikuussa 1965 ja pian sen jälkeen yleisölle. Kellariteatteria ihasteltiin ja sen sanottiin olevan Tampereen tyylikkäin, modernein ja suomalaisin teatteri.

Avajaisnäytelmänä esitettiin 21.2.1965 Eeva-Liisa Mannerin Uuden vuoden yö, rooleissa nähtiin Veikko Sinisalo, Ossi Kostia, Sylvi Salonen, Nisse Rainne, Liisi Tandefelt ja Lauri Komulainen. Kellariteatterin ohjelmiston runkona on ollut uusi ulkomainen ja kotimainen näytelmäkirjallisuus.

Kaikkien aikojen menestyksekkäin näytelmä tähän asti ollut vierailevan Lisbeth Landefortin ohjaama, Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi, joka ensi-iltansa jälkeen vuonna 1969 oli ohjelmistossa 10 esityskautta ja keräsi 237 esityksellään noin 26 300 katsojaa. Vastaava yleisömenestys oli vuonna 1996 Jouko Turkan ohjaama Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa. Sitä esitettiin kaikkiaan 147 kertaa näytäntövuoden 1996 aikana ja se keräsi noin 16 300 katsojaa.

TEATTERITYÖN LABORATORIO
Kellariteatteri on TTT:n teatterityön laboratorio. Katsojien kannalta se on valikoivien teatterinystävien ja uskalikkojen paikka. Kellariteatterin ohjelmistossa on nähty paljon sekä kotimaisia että suomenkielisiä kantaesityksiä.
Ajatus Kellariteatterista virisi 1960-luvulla, jolloin puolalaisen teatterin uudistajan Jerzy Grotowskin johdolla alettiin puhua köyhästä teatterista.

Köyhässä teatterissa katsojan tulee päästä osalliseksi emootioista. Katsojan ja näyttelijän välistä on poistettu näyttävät puvut ja lavasteet ja sen sijaan korostetaan suoraa välitöntä kosketusta näiden kahden välillä. Näyttämön ja katsomon perinteinen raja, parrasvalot, haluttiin hävittää.
Kellariteatteri valmistui vähin äänin Työväentalon painisaliin, ns. B-saliin, jota vuokrattiin kokouskäyttöön yksityisille ja yhteisöille.