TulostaHämeenpuisto 28, sisäänkäynti Hämeenpuiston puolelta Vanhan päänäyttämön ala-aulasta.
Tampereen Työväen Teatterin maineikkaassa Kellariteatterissa tehtiin mittava remontti, joka valmistui syksyllä 2006.
Katsojapaikkoja on noin 160.
Kellariteatterin lämpiö on prahalaisen kellariravintolan innoittama, punatiilinen ja tunnelmallinen. Lämpiöstä voi löytää myös vanhan Kellariteatterin neonkyltin, joka aikoinaan koristi Hallituskadun sisäänkäyntiä, mainioita BÖÖ-naamiovalaisima sekä lasiin kirjoitettuja näytelmärepliikkejä. Lämpiöravintolassa teatterissakävijöitä palvelee yläkerran venäläistyylinen ravintola Ravintola Natalie.
KELLARITEATTERI VALMISTUI NOIN 40 VUOTTA SITTEN
Nykyinen Kellariteatteri valmistui joulukuussa 1964 Työväentalon painisaliin. Kellaritetterin suunnittelulle antoi alkusysäyksen tarve tilalle, jossa voitiin esittää kokeellisempaa, pienemmälle yleisölle suunnattua näytelmätuotantoa. Kellariteatterista haluttiin saada avoin teatteritila, jossa katsomo tuotaisiin lähelle näyttämöä. Myös parrasvalot haluttiin hävittää.
Arkkitehti Reijo Ojanen teki suunnittelutyön ja rakennusurakan rakennusliike Veikko Matikainen. Uuden tilan rakennustyöt valmistuivat nopeasti. Kellariteatteri esiteltiin lehdistölle helmikuussa 1965 ja pian sen jälkeen yleisölle. Kellariteatteria ihasteltiin ja sen sanottiin olevan Tampereen tyylikkäin, modernein ja suomalaisin teatteri.
Avajaisnäytelmänä esitettiin 21.2.1965 Eeva-Liisa Mannerin Uuden vuoden yö, rooleissa nähtiin Veikko Sinisalo, Ossi Kostia, Sylvi Salonen, Nisse Rainne, Liisi Tandefelt ja Lauri Komulainen. Kellariteatterin ohjelmiston runkona on ollut uusi ulkomainen ja kotimainen näytelmäkirjallisuus.
Kaikkien aikojen menestyksekkäin näytelmä tähän asti ollut vierailevan Lisbeth Landefortin ohjaama, Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi, joka ensi-iltansa jälkeen vuonna 1969 oli ohjelmistossa 10 esityskautta ja keräsi 237 esityksellään noin 26 300 katsojaa. Vastaava yleisömenestys oli vuonna 1996 Jouko Turkan ohjaama Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa. Sitä esitettiin kaikkiaan 147 kertaa näytäntövuoden 1996 aikana ja se keräsi noin 16 300 katsojaa. Kellariteatterin ohjelmistossa on nähty paljon sekä kotimaisia että suomenkielisiä kantaesityksiä.
Ajatus Kellariteatterista virisi 1960-luvulla, jolloin puolalaisen teatterin uudistajan Jerzy Grotowskin johdolla alettiin puhua köyhästä teatterista. Köyhässä teatterissa katsojan tulee päästä osalliseksi emootioista. Katsojan ja näyttelijän välistä on poistettu näyttävät puvut ja lavasteet ja sen sijaan korostetaan suoraa välitöntä kosketusta näiden kahden välillä. Näyttämön ja katsomon perinteinen raja, parrasvalot, haluttiin hävittää.
