Kirpeä komedia miehen tiestä
Näytelmä on poistunut TTT:n ohjelmistosta.
Kantaesitys 4.3. klo 19 Vanha päänäyttämö
Kesto 1:50 sisältäen väliajan
Kaksi näyttelijää, kaksi sukupolvea. Isä ja poika yhteisellä soittokeikalla pitkästä aikaa. Äänilaitteita viritellään. Yleisö tulee kohta. Varomaton kysymys ”Mitä sulle kuuluu” avaa koko kirvelevän tarinan. Pitkä ketju. Menneisyydestä mylvii isän oma isä ja isoisä, tulevaisuudesta mahdollinen pojanpoika. Miehenä olemisen perintö.
Mitä on olla isä? Kaveri, opas, pomo, vartija, vai mikä. Mitä on olla poika? Mitä on kasvaa ulos leikkikehästä elämän nyrkkeilykehään. Uudeksi isä-lenkiksi. Millaista on raahata mukanaan isänisän sotavammoja. Miten pitkä varjo sodalla oikein on? Parantaako aika haavat vai peittääkö vain paksuun kääreeseen? Millainen aarre on sellainen lapsuuden muisto joka on puhdasta kultaa jo syntyessään!
Yhteistä muistettavaa on paljon, mutta kummallakin on aivan eri käsitys siitä mitä oikeasti tapahtui. Todellisuus on yhtä absurdia kuin risteyskolarin osapuolten lausunnot.
Käsikirjoitus Henri Kapulainen
Ohjaus ja lavastus Kari Paukkunen
Valaistussuunnittelu Tiiti Hynninen
Äänisuunnittelu Antti Mäkelä
Puvustus Katri Innanmaa
Rooleissa Puntti Valtonen ja Arttu Kapulainen
Tuotanto: KP-Ideat Oy, yhteistyössä TTT:n Hämeenlinnan ja Espoon kaupunginteatterin kanssa
"Isän ja pojan suhde on käännety päälaelleen, sillä isä on radikaalimpi kuin graffiteja piirrellyt poikansa. Komediallinen asetelma on raikas ja kirvoittaa yleisössä kunnon naurun remakoita. Muutenkin isä-poikasuhdetta pohditaan yllättävistä näkökulmista, kuten analysoimalla Raamatun isiä ja poikia." - Aviisi
"Rooli istuu (Arttu Kapulaiselle) kuin räätälin ompelema takki.(...) Puntti Valtonen sopii komedioiden surkuhupaisan hellyttäväksi isätyypiksi.(...) Rokkiäijästä löytyy pehmeää puolta, herkkyyttä ja haavoittuvuutta.
Tätä näytelmää katsomaan kannattaa houkutella sellainenkin mies, joka ei tavallisesti teatterista piittaa. Naisväellekään miehen tien valaisu ei kyllä tee pahaa." - Eila Saukkonen, Valkeakosken Sanomat
"Dialogiltaan sujuva ja hellän humoristinen näytelmä. (...) kääntää peilin myös katsojan eteen: mitä virheitä sinä olet tehnyt elämässäsi, kirvelevätkö haavat ja kivistävätkö kolhut vielä monen sukupolven jälkeen." - Päivi Kuokkanen, Ylöjärven Uutiset
..."hieno alustus isänä ja poikana olemisen pohtimiselle. Esitys nostaa sukupolvisuhteesta esiin ennen muuta hiertämään jääneitä asioita, mutta huumorin lientämällä armeliaalla tavalla. Paloista syntyy kivuilla koeteltu, riittävä keskinäinen ymmärrys ja yhteenkuuluvuus. Eikä sen välittämisen tarvita patetiaa tai hempeilyä. Naseva keskustelu sekä isän ja pojan yhdessä musisoima rokki riittävät."
Satakunnan Kansan kritiikiin
"Mitä pitemmälle tarinassa päästiin, sitä paremmaksi se kävi. Lopussa oli jo melkein tippa linssissä. Pois piti lähteä musiikinnälkäisenä."
Kansan Uuutisten kritiikkiin
"Teksti on leppoisa, täynnä inhimillistä kutinaa, hierrettä ja empatiaa isän bändikiireistä, alkoholiongelmasta yms. kummunteita vuosien takaisia kipupisteitä luodatessaan. Kun Puntti heittää pari näytettä soittotaidoistaan ja duo laulaa pari oivaa biisiä, ei pidä kummastella jos isät ja pojat, ehkä äiditkin, ryntäävät katsomaan. Moni aikuinen saa tarinasta paljon irti." -Arto Aulavuo, Salon Seudun Sanomat
| 
