Poistunut ohjelmistosta!
Vuoden 2008 paras pohjoismainen näytelmä TTT:ssä Minna Leinon ohjauksena!
• Ensi-ilta oli 29.8.2007 Kellariteatterissa
• Suositusikä 15 vuotta
• Kesto n. 2 h 30 min., sis. väliajan
Kevään esityksissä kiinnostava keskustelutilaisuuksien sarja!
Keskusteluja alustavat:
la 21.2. Lari Junkkari, kouluttaja, terapeutti, pastori
to 5.3. Terttu Forsell, Uskontojen uhrien tuki ry:n perustajajäsen ja kunniapuheenjohtaja
ke 18.3. Matti Repo, Tampereen piispa
Keskustelutilaisuudet esitysten jälkeen Kellariteatterin lämpiössä. Kesto noin 45 min. Vapaa pääsy. Tervetuloa!
Mitä mieltä ovat katsojat ja kriitikot? » Lue
Entinen kohupappi, teologi Markus Hautala haluaa nyt kertoa tapahtumista, jotka johtivat hänen eroonsa papin virasta. Tästä kertomuksesta muodostuu kahden kristityn, Markuksen ja Heidin, tarina. Markuksen näkökulmasta. Kohtaaminen kahden eri totuuden rajoilla vie heidät aina psyykkisen kestokyvyn äärirajoille asti.
Näytelmä käsittelee fundamentalismia paitsi uskonnollisen puhdasoppisuuden, myös laajemmin toisen ihmisen totuuskäsityksen kunnioittamisen tai kunnioittamattomuuden näkökulmasta.
Ohjaajana vieraileva Minna Leino on ohjannut myös Juha Jokelan TTT:n yleisöllekin tutun menestyskomedian Mobile Horror Ouluun, jossa se pyörii täysille saleille jo neljättä vuotta. Fundamentalistin rooleissa TTT:ssä nähdään Minna Hokkanen ja Auvo Vihro.
Juha Jokela palkittiin Fundamentalistisista pohjoismaisella näytelmäkirjailijapalkinnolla 9. elokuuta. Pohjoismainen raati, joka arvioi Fundmentalistin vuoden 2008 parhaaksi pohjoismaiseksi näytelmäksi, totesi perusteluissaan mm. seuraavaa: "Kaiken kaikkiaan harvinaisen syvälle ihmisyyden peruskysymyksiin sukeltava teksti. Näytelmä on yksinkertaisessa dramaturgisessa asetelussaan nerokas."
Käsikirjoitus Juha Jokela
Ohjaus Minna Leino
Lavastus Hannu Lindholm
Pukusuunnittelu Marjaana Mutanen
Valosuunnittelu Juha Haapasalo
Äänisuunnittelu T.J. Mäkinen
Rooleissa
Markus Hautala Auvo Vihro
Heidi Minna Hokkanen
KATSOJILTA JA KRIITIKOILTA
...Kun puhtaasti tekstilähtöinen, toiminnallisesti minimalistinen esitys vangitsee katsojan, pysäyttää intensiiviseen katsomiseen, herättää tunteita ja saa ajattelemaan, teatterin taika on täydesti toteutunut.
Juha Jokelan viisaasti kirjoittama Fundamentalisti on TTT:n Kellariteatterissa mieltä liikuttavaa teatteria. Sellaista, jonka innostavassa lämmössä on hyvä miettiä suhdettaan elämään ja maailmaan. - Aamulehti, Matti Wacklin
Lue Aamulehden koko kritiikki
…Tampereen teatterisyksyn helmi.[…] Esitys nostattaa hiljaisuuden tunnemyrskyn, joka liimaa yleisön paikalleen. Liberaalin epäilijän ja kiihkeän fundamentalistin keskustelu on älyllistä volttien heittoa ja verbaalista syöttelyä uskon lisäksi myös rakkaudesta.[…] …hyväntahtoinen nauru ja ironia kumpuavat roolihenkilöidensä inhimillisyydestä ja totuudenmukaisuudesta.
Näytelmä on yksi näkökulma fundamentalismiin, joka on maailman tapahtumien valossa muuttunut kirosanaksi. Fundamentalistin merkityksellisin missio on, että se saa raaputtamaan omien nahkojen sisällä pullistelevan kiihkoilijan pintaa. Sillä jokaisessa meissä asuu jonkin sortin ”tuputtaja”. – Ylöjärven Uutiset, Päivi Kuokkanen
...Seurasin esityksen henkeä pidätellen. Tällaisesta teatterista minä pidän. – katsojapalaute
...[Näyttelijät] liikkuvat nautittavan vivahteikkaasti tunnetilasta toiseen. – katsojapalaute
...Olimme lauantaina 3.11.07 ensi kertaa kellariteatterissa. Kun emme saaneet aikanaan sopivia lippuja Hgin fundamentalistiin, tuli lähdetyksi Tampereelle.
Käsikirjoitus oli erinomaista ja eteenpäin vievää pohdiskelua. Ei jäänyt tarvetta miettiä heikkouksia, kun oleellista pohdittavaa oli niin paljon. Dialogi toimi riittävän syvällisin ja oivaltavin askelin. Käsikirjoitus osoitti taas kerran, että hyvää ja oivallukselle tilaa antavaa 'teatteria' kannattaa tehdä. Ohjaus oli myös näytelmän syvällisyydelle ja intentiolle oikeutta tekevää.
Näyttelijät olivat erinomaisen taitavia. Ilmaisussa ei ollut alleviivausta ja kliseetkin itse ideaan kuuluvia. Näyttelijöiden eläytyminen oli dialogista pohdintaa virittävää ja äärimmäisen luontevaa. Se on tietysti myös taitavan ohjauksen ansiota.
Näyttelijät nostivat esityksen koskettavaksi kokemukseksi - se oli myös hyvin terapeuttista.
Auvo Vihro vei esityksen miehisen rationaalisen ja putkiaivoisen roolina upeasti - monologi / dialogia oli nautittavan sujuvaa, ilmeikkään vaihtuvaa, roolia tukevaa kaikkine miehisine maneereineen - OLIT ÄÄRIMMÄISEN USKOTTAVA Markuksena. Minna Hokkasen herkkyyden jatkuvat ja muuttuvat näkökulmat olivat puolestaan tavattoman luonnollista ja nautittavaa, samalla myös katsojan sisäisiä tuntoja nostavaa ja esteitä purkavaa. Kiitos hienosta kokemuksesta kummallekin - myös koko teatterille.
Narikka, vahtimestarit ja kahvio kaikkineen olivat hymyileviä, luontevan kohteliaita ja kerrassaan empaattisia.Teillä taitaa olla laatuasiat ja pelvelusertifikaatit kohdallaan.
Jos tulemme kumman tahansa näyttelijän kanssa jossain kohdakkain, hymyilemme leveästi antaaksemme edes yhden kiitollisen hetken takaisin.
Totesimme puolisoni kanssa, että näytelmästä ole tarvetta keskustella -enemmänkin sulatella ja etsiä sisäisiä tuntoja ja antaa dialogin jatkua. Näytelmä tavoitti jotain peri-inhimillistä - kuuluu 'suurten klassikkojen' joukkoon. Meissä kaikissa asuu pieni fundamentalisti.
Suosittelen näytelmää lämpimästi "kaikille".
- katsojapalaute
| 
