Poistunut ohjelmistosta!

Esitysajat  »Syyskuu  »Lokakuu  »Marraskuu  »Joulukuu  »Tammikuu  »Helmikuu Syyskuu Ei merkittyjä näytöksiä   Pvm Klo Esitys Lippu   Muutokset ohjelmistoon ovat mahdollisia.Tampereen Työväen Teatterin lippumyymälä p. (03) 2178 222.

Heli Laaksosen esikoisnäytelmä - Hapankomedia Skytölän veljesten Kytkykaupasta

Yhteistyössä Tampereen Teatteri ja Tampereen Työväen Teatteri

Ensi-ilta 10.1.2008 Vanha päänäyttämö TTT
Ensi-ilta 15.1.2008 Frenckell-näyttämö TT
Kesto noin 2 h 10 min. väliaikoineen

	Heli Laaksonen Ilmari Saarelaisen haastattelussa
	Otteita lehdistötilaisuudesta

Vitsikäs ja surumielinen, hauska ja liikuttava kulkevat ripirinnan Heli Laaksosen uutuusnäytelmässä, jonka lounaissuomalainen kieli on hupaisan lyhyttä ja sukkelaa. Komediaa tähdittää ainutlaatuinen näyttelijäryhmä, kun estradin valtaavat sisko ja sen veli ja ”sisko ja sen veli” eli Eila Roine, Esko Roine, Tuija Ernamo (TT) ja Ilmari Saarelainen (TTT).

Mutta annetaanpa kirjailijan itse kertoa näytelmästään: Hyvinki erisialuse velipoja alottava uure elämä ja perustava sekatavarakaupa iha omast pääst. Petter o vaihtelevaine ko säämiäs, Simo taas tykkä et varma huano on ain paremp ko epävarma hyvä. Kyljyslaaris o myynnis betoniporssai, porakone o samal hyllyl kiiltokuvien kans. Ja asiakkaiki lappa, niin taik kaks ainaki: suursyrämine Sepe-täti iha naapurtalost ja matalakasvune Maria, TV:st tuttu typy.

Ko hyvä aikomus ja huano tulos yhristyvä. Ko aurinkonkeltanen kuu ja ukkospilvesinise uikkari kuivuva narul viäretyste. Ko järje valo, kiäle ilo ja syrämen palo hehkuva. Ko tule see päiv, et kaik pahantahtosuus ja katkeruus o mailmast karonnu. Ni mitä jää? Lukkosula kuitenki ja lumppenkukkassi.

Huam! Täsä näytelmäs ei juara viina eikä olla ilkitemulkite. Kukka ei myäskä kettä lyä - vaik syyt olis ja miäl tekis.

Rooleissa Esko Roine, Ilmari Saarelainen, Eila Roine ja Tuija Ernamo

Käsikirjoitus Heli Laaksonen
Ohjaus ja lavastus Tapio Parkkinen
Dramaturgi Seija Holma
Puvut Elina Vättö TTT / Maiju Veijalainen TT

HAASTATTELUSSA HELI LAAKSONEN
Miltä ajatus näytelmän kirjoittamisesta ensi kuulemalta tuntui?
Kun Parkkisen Tapio soitti keväällä 2006 ja ehdotti näytelmän kirjoittamista, olin juuri Tampereella keikkakiertueella, lojuin hotellihuoneessa. Aloin tietysti heti huutaa luuriin: "Emmää mittä ossa! Emmää ol ikä ennenkä! Emmää millän kerkke!" Tapio oli onneksi pitkämielinen ja aavisti varsinaissuomalaisen kursailevan luonteenlaadun - kuka sitä nyt ensiehdotuksella mihinkään suostuu, kertoo Laaksonen.

Samassa puhelussa tuli esille se, että näyttelijät tulisivat olemaan juuri sisko ja sen veli ja "sisko ja sen veli" - lempinäyttelijöitäni joka iikka. Tämä ratkaisi sen, että uskalsin lähteä kirjoittamaan. Ensinnäkin saatoin luottaa siihen, että näytelmä ei nojaa vain oman tekstini varassa, vaan hyvät näyttelijät saavat kyllä siivilleen sen.

Toisaalta tilaisuutena tällainen tehtävänanto on aivan ainutlaatuinen. Olen satsannut paljon työhön, ja elämässäni ovat monet tärkeätkin asiat jääneet toiselle sijalle. Jos näin suuren haasteen eteen tullessa olisin jänistänyt, olisin ollut itseeni huomattavan pettynyt. Kyl ihmine saa peljät, mut uskaltta täyty siit hualimat!

Mistä sait idean tähän tarinaan kahdesta veljeksestä?
Lähtöajatuksena minulla oli se, että olisi hauskaa, jollei kaupassa olisi aina sama tuotejärjestys, vaan että siellä saisi käyttää mielikuvitustaan ja päättelykykyään. Jotenkin aivan itsestään Esko ja Immu (Ilmari Saarelainen) luiskahtivat erikoislaatuisiksi kauppiaiksi ja Tuija ja Eila heidän vahvaluonteisiksi asiakkaikseen. Hahmojen luonteet ja niiden väliset suhteet muotoutuivat vähitellen. Jonkin verran käytin näytelmään itse nähtyä ja koettua, paljon laitoin mukaan myös sellaista, mikä on mietityttänyt viime vuodet: miksi hyvä tarkoittava saa aikaan huonoa, miksi erilaisuutta on niin vaikeaa kestää, miten monella eri tavalla voi elämän ymmärtää.

Tämä on esikoisnäytelmäsi. Millaista on ollut kirjoittaa näytelmää?
Käsittämättömän kauhian suur ja hankala tyä see o! Runot ovat nopeita pyrähdyksiä, itsenäisiä tarinoitaan jokainen. Näytelmässä sen sijaan täytyy olla jokin sisäinen johdonmukaisuus - esitys tulee koko kirjoittamisen ajan nähdä 50-sivuisena tai kaksituntisena jatkumona. Tämmösel lyhkämuistisel ja hättäsel ihmisel näytelmän kirjottamine ei oikkiastas sovi ollenka... Kovalla pinnistelyllä, keskittymisellä ja teatterin ammattilaisten neuvojen avulla se kuitenkin vuoden mittaan rakentui.

Mitä lounaismurre sinulle merkitsee?
Olen kaksikielinen: osaan sekä pitkää suomea, tätä yleiskieltä, että lyhyttä suomea, lounaismurretta siis. Molemmat kielet ovat minulle läheisiä, mutta lounaismurre kuitenkin se rakkain ja kotoisin. Ajattelen lounaismurteella, kirjoitan luovat tekstini sillä, olen varttunut sen keskellä ja sen keskellä tahdon elämäni viettääkin.

Kirjoituksissani murteella on kuitenkin välinearvo: pääasia ei ole se, miten sanon, vaan se mitä sanon. Olen iloinen siitä, että teatterit eivät ole markkinoineet Lukkosulaa ja lumpeenkukkia minään "murrenäytelmänä", sillä murteestahan siinä ei ole kysymys, vaan ihmissuhteista, elämän hankaluudesta ja ihmeellisyydestä.

Olet kiertänyt esittämässä runojasi ympäri Suomea. Millaista on ollut vastaanotto maan eri osissa?
Sikses hyvä... Usein epäillään, mahtaako muusuomalainen yleisö saada tolkkua  puheestani. Joko on niin, että murre ei loppujen lopuksi ole niin vaikeaa ymmärtää, tai sitten keikoillani käy poikkeuksellisen fiksua väkeä.

Lounaisessa Suomessa, omalla murrealueella, ihmisillä on nenäliinat mukana, kun he tulevat kuuntelemaan runojani. Tunnelma on usein iloisen lisäksi myös haikea. Muualla Suomessa tekstini ajatellaan helposti ensisijaisesti vitsikkäiksi - mutta kyllä ne tummat sävyt osataan erottaa sielläkin. Tamperelainen yleisö on aina ottanut minut vastaan äärilämpimästi. Mist seeki sit mahta johtu..? Mutta kyllä minua itseänikin miellyttää sellainen hämäläinen kohkaamaton ja vähäeleinen elämänote.


Runoilija Heli Laaksosen (s. 1972 Turku) esikoiskokoelma Pulu uis (2000) nousi nopeasti klassikkoteokseksi, kun lounaismurteella kirjoitetut ilkikuriset runot löysivät paikkansa suomalaisten sydämissä. Laitilassa asuva palkittu kirjailija on julkaissut sen jälkeen useita teoksia. Heli Laaksonen on myös valloittava esiintyjä ja on kiertänyt Suomea kahdella loppuunmyydyllä kiertueella Sulavoi 2006 ja Runoratio 2007. Äänikirja Jänes pussis oli ensimmäinen runolevy, joka on rikkonut kultalevyn rajan.